Antti Pietiäinen

Ihmisen elämänkaari sisältää kriittisiä pisteitä, jolloin on muutoksen aika. Minun elämässäni sellainen oli 36-vuotiaana, kun ensimmäinen vaimoni kuoli. Se laittoi elämäni ja arvoni koetukselle. Löysin käteni ja kysyin: Mitä varten minulla nämä ovat? Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan kehoterapioita ja 5 vuotta myöhemmin perustin Kaironin. Käsien tarkoitus löytyi: tehdä ja samalla kehittää keho- ja tunneterapioita.

Kaikesta voin olla kiitollinen elämäni, lapsuuteni ja tunneperimäni kriiseille. Niihin olen etsinyt ratkaisua elämässäni. Elämä peilaa traumoja sukupolvien ketjussa ja antaa mahdollisuuden kehittyä, luoda uutta. Tietoa tarvitaan, mutta suuret päätökset ihminen tekee tunteen ja intuition avulla.

   ”Tunnen, olen siis olemassa!”

Anne Grundström

Ennen tunteet olivat minulle vain ajatuksia. Kuitenkin maalaatessani tunteeni vähitellen heräsivät eloon, vaikka aluksi pelkäsinkin niitä. Tunteiden dynamiikka -koulutuksen ja TUDY-istuntojen aikoihin aloin vähitellen hyväksymään tunteeni, ne pelottavatkin. Tunteista puhuminen ja vetämieni tunneryhmien hiljainen hyväksyntä on lisännyt uskallustani ilmaista tunteeni ja samalla olen tullut näkyväksi, minusta on tullut Minä. Mahdollisuuden samaan, joskus pelottavaankin ja jopa tuskaiseen, mutta niin riemastuttavaan, aidon olemisen kokemukseen haluan nyt opettajana antaa muillekin.

”Uskalla suunnistaa suoraan sitä kohti mikä yhtäaikaa kiehtoo ja pelottaa.”

Saara Hanhisuanto

Polkuni on ollut mutkikas. Kivien ja karikoiden seassa, myrskyn repiessä kantamuksiani, olen silti saanut tuntea lempeän tuulen ja lämpimät sadepisarat.

Tutustuminen itseeni on ollut vaivalloista, mutta antoisaa. Sisälläni olevaa karttaa sinnikkäästi, mutta nöyrästi tutkien, unelmani ovat toteutuneet ja määränpää auennut selkeänä kuin aamuinen taivaanranta.

Sisältäni löytyi ihminen tunteineen ja tarpeineen sekä lopulta myös se, jonka jo esivanhempani olivat kadottaneet; turva.

”Ihmisen elämä on löytöretki ja elämänpituinen matka itsensä luo”.

Raija Savola

Minusta on hienoa ja ihmeellistä, että värien avulla maalaamalla pystyy löytämään piilotettuja tunteita, salattuja asioita, ehkäpä suvun traumoja ja lopulta pääsee tutustumaan paremmin itseensä. Maalausryhmissä omista maalauksista kertominen on helpompaa, kuin että puhuisi vain itsestään ilman maalausta. Samalla voi tehdä oivalluksia, jotka auttavat itsensä tuntemisen prosessissa. Toisten ryhmälaisten työt ovat myös hyviä peilejä omille tuntemuksille. Olen saanut tunnetaideterapiasta työkaluja siihen, että saisin selville kuka minä oikeasti olen. Tämä on hieno matka ja se jatkuu edelleen. Suosittelen lämpimästi tutustumista tunnetaideterapiaan.

”Tälle matkalle soisin kaikkien osallistuvan.”

Mari Sipilä

Ulkopuolisuuden kokemus kulki matkassani pitkälle aikuisuuteen asti. En sopinut minnekään, olen ollut liikaa tai liian vähän, en ole mukautunut yleiseen muottiin. Koin myös olevani irrallinen itsestäni, hahmoton, tunteeton, suorittaja.

Jokin minussa tiesi, että kun etsin tarpeeksi löydän avaimen sisälleni. Avain löytyi tunnevyöhyketerapiasta reilu 20 vuotta sitten ja sille matkalle olen jäänyt. Kulkemaan kerros kerrokselta kohti sisintäni, omia sekä sukulinjan traumoja ja taakkoja purkaen. Matka on ollut hengästyttävä ja kirvelevä, mutta antanut keveyttä, anteeksiantoa, riemua, rauhaa.

Nyt saan kulkea asiakkaiden sekä oppilaiden rinnalla heidän polullaan. Itse on matka kuljettava mutta minä seison vierellä tukemassa.

”Minussa on kaikki ja samalla tyhjyys.”